Uutiskuvaamista poliisikaan
ei voi estää eikä vaikeuttaa

Pohjois-Karjala poikkeaa muusta maasta brezhneviläistä perua olevalla poliisitoiminnallaan. Perustuslaki ja sisäasiainministeriön ohjeet kävellään poliisin hometalossa yli mennen tullen. Kuolonkolareiden sattuessa 112-mediatiedotetta pantataan jopa 57 minuuttia, kun kaikkialla muualla viive on keskimäärin kolme minuuttia. Poliisi estää journalistien työnteon laittomasti. Journalistit ovat uutispaikalla samanarvoisia toimijoita kuin poliisi, pelastajat, hinurit ja hauturit. Kaikki muut ammattilaiset voidaan häätää turmapaikalta, mikäli se on jouduttu sulkemaan esimerkiksi liikenteeltä.

Poliisi ei osaa erottaa esitutkintaa uutistyöstä vaan uskoo vastaavansa myös lehtien sisällöstä! Tämä ilmenee vanhemman konstaapelin vastineesta häntä koskevaan kanteluun uutiskuvaajan työskentelyn kieltämisestä. Tosin kielto jäi vain suunsoitoksi, koska uutiskuvaajien ei tarvitse noudattaa ammattitaidottomien poliisien "käskyjä". Poliisien joukossa on yksilöitä joille virkavelvollisuudet ovat hepreaa ja velvoite sovinnollisuuteen täysin vieras. Myös liikenneturvallisuuden hahmottaminen on joillekin ylivoimaista. Tällaisille yksilöille ykkössijalla on vallan väärinkäyttö, kun toimittajan pärstäkerroin aiheuttaa näppylöitä. Tähän on tultu kun valtaa vain lisätään eikä entistäkään kyetä hallitsemaan. Poliisi päättää itse olevansa aina oikeassa ja päätös on lopullinen ja virallinen, koska kukaan ulkopuolinen ei puutu poliisin valehteluun ja sekoiluun. Kun poliisi tyrii, asian tutkii poliisi. Tasapuolisuuden vuoksi esimerkiksi insinöörin tyriessä tapaus pitäisi antaa toisen insinöörin tutkittavaksi, mutta se annetaankin poliisille. Myös asianajajan tyriessä käsittelijänä on Asianajajien liitto itse. Virkanimikkeen myötä annettu valta ei sovi kaikille, koska vallankäyttö edellyttää henkistä tasapainoa ja kypsyyttä.

Julkisen sanan neuvosto / Journalistin ohjeet 29. Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianomaisten suostumusta.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies ILKKA RAUTIO 442/4/04:

"Perustuslaissa taatun sananvapauden piiriin kuuluu myös tiedotusvälineiden suorittama valokuvaaminen. Sananvapauden ... ja valokuvaamisen rajoitusten on perustuttava lakiin. Perustuslain sananvapaussäännöksessä tarkoitetun ennakkoesteiden kiellon piiriin kuuluvat paitsi viestien sisällön ennakkotarkastus myös sananvapauteen sisältyvien oikeuksien luvanvaraistaminen samoin kuin kaikki muut ennakollista estettä merkitsevät puuttumiset sananvapauteen (HE 309/1993vp, s.57). Sananvapauden tosiasiallinen toteutuminen edellyttää mm. toimittajien toimintavapautta. - - - tiedotusvälineiden toimintaan myös onnettomuustietojen välittämisessä tulee käsitykseni mukaan perustuslain 12 §;ssä ja sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 1 ½:n 2 momentissa lausuttu huomioon ottaen suhtautua myönteisesti." Tätä rikotaan Joensuun kihlakunnan poliisilaitoksen kaikilla tasoilla sanktioitta.

Uutiskuvaajat noudattavat oikeuksiaan paremmin kuin poliisi ja hätäkeskus omiaan

g Valokuvaaminen julkisella tai yleisellä paikalla tuottaa vielä 2000-luvullakin näppylöitä joillekin, jopa vallan väärinkäyttönsä vangiksi käpertyneelle poliisille. Joskus erimielisyys kuvaamisoikeudesta etenee äänekkääseenkin toraan. Kuvaajan ei kuitenkaan pidä noudattaa edes poliisin uhoa, jos tietää sen laittomaksi uhoksi. Että elämä sujuisi hyväntahtoisuuden vallitessa kerromme tässä muutaman esimerkin arkitodellisuudesta. Teksti on osalainaus Journalistiliiton Journalisti-jäsenlehdestä nro 18/2004. Joensuussa on poliisin mielivallalla aiheutettu jopa taloudellisia menetyksiä toimittajille, mutta tekoon syylliset poliisit piileskelevät. Heillä ei ole rohkeutta kertoa nimiä. He vain siirtävät vastuunsa aina sille joka ei ole paikalla. Joensuun viimeisen poliisimestarin MARTTI NUPPOSEN kaudella homma sujui ja konstaapelitkin noudattivat hyviä tapoja. Näin uutiskuvaajat on ohjeistettu:

g Julkisempaa paikkaa kuin tavallinen katu- tai torinäkymä lienee vaikea kuvitellakaan. Sitä saa kuvata taloineen, puineen ja aitoineen mielin määrin ja näitä kuvia myös julkaista. Yleisölle avoimissa paikoissa, kuten tavarataloissa kuvaaminen ei normaalisti voi olla yksityisyyttä loukkaavaa. Loukkaavuus edellyttää poikkeuksellista tilannetta, esimerkiksi sairauskohtauksen saaneen tai umpijuovuksissa olevan henkilön kuvaamista.

g Kuka voi vaatia muistikorttia takavarikkoon? Vaatia voi, mutta vaatimuksiin ei tarvitse suostua. Filmin tai muistikortin takavarikointiin tarvitaan pakkokeinolain mukainen viranomaisen päätös. Kuvan kohteilla ei ole oikeutta saada aineistoa nähtäväkseen. Filmi ja muistikortti ovat asiakirjoja, joiden takavarikoinnin lähdesuoja estää, ellei tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus ole vähintään kuutta vuotta vankeutta. Ilman tuomioistuimen päätöstä kenelläkään ei ole velvollisuutta luovuttaa filmejään. Kuvatuilla henkilöllä sen paremmin kuin poliisillakaan ei ole sellaisia oikeuksia.

g Rikoksista epäillyt ovat usein oikeudenkäynnissä jokin vaatekappale kasvojensa edessä. Mitä jos kuvaaja onnistuu saamaan tällaisesta henkilöstä peittämättömän kuvan, voiko sen julkaista? Kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen kuuluvat sananvapauteen. Koska ennakkosensuuria ei ole, kuvan julkaisemista ei voi etukäteen estää. Moraalinen harkinta ratkaisee.

g Miten suhtaudutaan julkishallinnon palveluksessa olevien kuvauskieltoon tyyliin ”minua ei kuvata” tai ”minä en suostu kuvaan” tai ”kuvaa jotakuta muuta”. Voiko esimerkiksi kunnan tai seurakunnan työntekijä, poliisi tai tuomari kieltää itsensä kuvaamisen? Kieltää voi, mutta kieltoa ei ole pakko noudattaa. Riippuu tilanteesta. Jos virkamies on uutisen kannalta keskeisessä asemassa, kuva tietysti yritetään ottaa. Virkamiehen kuvaaminen ei ole lain eikä sinänsä edes hyvän tavan vastaista. Suomessa kenelläkään ei ole oikeutta omaan kuvaan, kuten Saksassa ja Ranskassa.

g Mitä kannattaa tehdä siinä tilanteessa, kun järjestysmies tai joku muu vartiogorilla tulee estämään täysin julkisella paikalla kuvaamisen ja käyttäytyy jopa uhkaavasti? Ensinnäkin älä hermostu. Jos toinen osapuoli ei usko selvitystä oikeuksistasi, pyydä tällaisen henkilön esimies paikalle tai ainakin puhelimeen ja vaadi perustelut kuvaamiskiellolle. Selvitä omat oikeutesi ja kerro, miksi julkisella paikalla kuvaaminen on Suomessa lain mukaan täysin sallittua. Tarvittaessa ota paikan päältä yhteys oman toimituksesi esimieheen (tai jos olet työssä freenä, asiakkaasi eli kuvan tilaajan edustajaan) ja pyydä tätä puhumaan vastapuolen kanssa. Jos tilanne on todella vakava, harkitse poliisin pyytämistä paikalle. Älä suostu vaatimuksiin luovuttaa filmiä tai muistikorttia. Sinulla ei myöskään ole velvollisuutta näyttää kuvaamaasi aineistoa.

Yllä sivu, joka julkaistiin pari vuotta sitten. Poliisipäällikkö Kai Markkula osoitti tuolloin joko tyhmyyttään tai pahantahtoisuuttaan todetessaan, että "poliisi ei suinkaan estänyt uutiskuvaajan työtä, se vain esti uutispaikalla tulemisen"! Markkulan johtama poliisilaitos pysyttelee tuon logiikan mukaan turvallisesti kahvipöydän äärellä ja tutkii kentän tapahtumat etätyönä. Vielä ei ole tiedostoista löytynyt sitä faktaa, että Suomen laki koskee myös Pohjois-Karjalaa ja sen poliisia. Heikon itsetunnon omaavat virkavallan väärinkäyttäjät turvautuvat halveksittavaan toimintaan egoaan kohentaakseen.

Vallan väärinkäyttö on osoitus käyttäjänsä itsetunnon heikkoudesta. Ominaisuutta ei tutkita ja vallan väärinkäyttötapauksetkin jätetään tutkimatta. Ainakin veronmaksajien, kansanelättien kustantajien on syytä terhistäytyä ja vaatia järjellistä vastiketta elättimaksuilleen.