Antti Alimmaista alkoi hieman kummastuttaa näöntarkastuksen lopputulos. Ei siksi, ettäkö epäilisi ammatillisia taitoja, vaan kummallisten säännösten vuoksi. Ensimmäisenä näytetään taulu, jonka näkemisen kerrotaan olevan minimivaatimus ajokortille. Jos tunnistaa kissan parinsadan metrin etäisyydellä, näkö riittää liikenteeseen. Viimeisen rivit itikanpaskojen näkemättömyys kieltää asiakkaan kakkulahankinnan. Ei sitten rahallakaan!
Käydään läpi kymmeniä eri linssejä nurin ja oikein, linssillä vai ilman, vihreänä ja punaisena, vasen silmä ja oikea silmä ja molemmat silmät. Asiakas huomaa koko ajan, että näkökyky paranee oleellisesti ja on lopulta moitteeton. Testikirjaimet ovat teräviä, varjokirjaimet ovat kadonneet taittovirheen poistumisen myötä. Silmät näkevät lukea normaalin lehtitekstin.
Lopuksi optikko näyttää kirjainrivin, joka edustaa fonttikooltaan noin neljää pistettä. Se on koko, jollaista asiakas ei ole koskaan joutunut lukemaan eikä tule vastaisuudessakaan moista itikanpaskaa tihruamaan. Paitsi tietysti ne, jotka lukevat säilykepurkkien kylkiin painetut litaniat kuudellatoista eri kielellä. Kun asiakas ei itikanpissiä oikein näe, optikko ilmoittaa, ettei hän saa myydä minulle silmälaseja! Jos itikanpaska oli 4 pistettä, se ensimmäisen näytön ajokorttiminimi oli 60 pistettä. Ensimmäinen rivi oikeuttaa ajokortin ostoon, mutta toiseksi viimeinen rivi ei riitä silmälasien hankintaan.
Ovatko optikot ja silmälääkärit kimpassa? Optikko lähettää asiakkaan lääkärin rahastettavaksi ja lääkäri palauttaa hänet optikon uudelleen rahastamiseksi. Pikkujoulussa sitten skoolataan konjakilla.
Tien päällä käytetään "näköseulaa", jossa sokea Reettakin näkee testitaulun vaaditun kuuden metrin päästä. Samainen Reetta näkee suunnistustaulut ilman laseja 200 metrin päästä ja voi seurata tekstitettyä tv-ohjelmaa huonommallakin silmällä, paremmin näkevä silmä peitettynä. Itikat ja niiden paskat Reetta raaputtaa tuulilasistaan karkealla sienellä ja pesulastalla ihan ilman kakkuloita.
Silmälaseja mennään ostamaan näkökyvyn ylläpitamiseksi. Antti Alimmainen hämmentyi, kun optikko sanoi itikanpaskan kokoisten kirjaimien jäädessä hämärään, että hän ei voi myydä Antille silmälaseja. Pykälät sanovat niin. Ainoa mahdollisuus on jättää asiakas laseitta tai kehottaa hänet menemään silmälääkärille. Ovatko optikot masokisteja? Kenties sadistejakin?
Siis optikko ei voi myydä silmälaseja, kun asiakas tarvitsee silmälasit, joiden turvin hänen näkökykynsä on suorastaan mahtava!
Antti Alimmainen haluaa liittää em. virkayrjön samaan lokeroon pian voimaan tulevien, uusien ajokorttipykälien kanssa. Kuorma-auton ajamiseen oikeuttava ammattiajokortti edellyttää pitkähköä lisäkoulutusta, kun samaan aikaan 18-vuotiaat pääsevät pienellä kurssituksella mopon sarvista suoraan bussinkuljettajiksi. Rahastusketju pelaa. Kurssitetaan ja maksatetaan kummallisia terveyspasseja, järjestyksenvalvojakortteja ym. lappuja. Kun katsastusmaksut romahtivat kilpailun vapautuessa eikä valtion katsastustoimi voinut lähteä kilpailuun mukaan, sille pitää koko ajan kehittää uusia rahankeruutapoja. Luoja armahtakoon, etten vahingossakaan nouse 18-vuotiaan kollin sompailemaan bussiin. Nämä untuvikot ajavat jo nyt juuri niitä rekkoja, jotka tulevat valtatiellä sinua vastaan. Ajokorttia pidetään kansalaisoikeutena. Niitä myydään jokaiselle, joka ei ole "inssissä" telonut mummoa suojatiellä. Rahalla saa täydet valtuudet tuhansien kilojen painoisen tappoaseen täysiaikaiseen käyttöön. Kun esimerkiksi pariskunta haluaisi perustaa itselleen työpaikat avaamalla olutpubin, tarvitaan puolensataa lippua, lappua, lausuntoa ja lupakirjaa. Jokaisen tuolin ja pöydän omistussuhteet on selvitettävä, tuhannen euron anniskelukassakone ostettava ja pariskunnan työvuorolistat laadittava ennen kuin ns. tuotevalvontakeskuksen virkaelätti lupapäällikkö Liisa Haimelin tulee ja ilmoittaa, että anniskelulupaa ei myönnetä. Teillähän on kolmenkympin maksuhäiriömerkintä vuodelta 1993.
Silmälaseja ei myydä edes rahalla, vaikka ostaja näkee kirjainkoot suurimmasta kuuteen pisteeseen mutta viimeinen neljän pisteen rivi jää tunnistamatta. Siis laseilla, joista optikko voisi rahastaa, mutta raha ei kelpaa. Ajokortti on enemmän kansalaisoikeus kuin näkökyvyn korjaaminen silmälaseilla asiakkaan omasta tahdosta. Itsensä työllistäminen ei ole kansalaisoikeus lainkaan, perustuslain näennäisturvasta huolimatta.
Jos optikko olisi kertonut, että kaikki riippuu nyt tästä, asiakas olisi varmasti nähnyt rivin silmiään siristämällä. Samalla menetelmällä hän näkee kaiken kuin silmätihru Johannes Virolainenkin aikanaan. Ilman laseja.
Pian kai kansalainen joutuu viranomaispäätöksellä viemään autonsa merkkikorjaamoon, ellei laite läpäise katsastusta. Romuttaa sitä ei saa eikä ostaa uutta tilalle, koska rahastusyhteistyö ei silloin toimisi. Katsastaja ANTAA PASSITUKSEN merkkikorjaamoon. Kuulovammaiselle ei myydä kuulokojetta, jos hänen kuulonsa ei kuittaa tiettyä desibelimäärää. Kojeiden myyjä passittaa asiakkaan korvalääkäriin joka palauttaa asiakkaan kuulokojekauppiaan luo, sata euroa kiitos.
Pykälänkirjoittajat ovat ikityöllistettyjä ikitypertksiä. Miksi kauppiaidenkin pitää olla?
Markku Rouhiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti